Leijonien väliarvio: Päähenkilöt selvillä - "Hullu-Soturi, Rauman Muuri ja Konna-Sankari"

  • Veikkaussivujen toimitus
  • 05/05/2013
Jaa tämä...

Suomen MM-tarina on lähtenyt kutkuttavasti liikkeelle. Pelillisesti otteet ovat jättäneet paljon petrattavaa. Kertomus, se taas ei olisi voinut paremmin käynnistyä. 

 

Kaksi päivää takana jääkiekon MM-kisoja. Valtavaa draamaa on riittänyt lähes jokaisessa pelissä. Jännitystä tylsyttäviä ylijuoksuja ei ole juuri nähty.

Hyvä niin. 

Leijonien kohdalla paletti on kulkenut juuri samalla radalla. Molemmat taistot, niin Saksaa kuin Slovakiaakin vastaan, tarjosivat nimenomaisesti kutkuttavaa jännitystä täydet 60 minuuttia – Saksan kohdalla vielä vähän enemmän.

Kisojen alla turisin Leijonien isosta mahdollisuudesta, tarinan luomisesta. Tähän kertomukseen kuului mielestäni olennaisesti Antti Raanta, jolle omistin oman tekeleen, puhtaasti korostamaan tähtivahdin tärkeyttä.

On käynyt juuri niin kuin toivoa saattoi. Suomen nimetön joukkue on totisesti joutunut taistelemaan hengestään jokaisessa pelissä. Saksa-kamppailussa syntyivät ensimmäiset rivit tähän kevään huikaisevimpaan näytelmään.

Estradille astui muun muassa eräs Veli-Matti Savinainen, joka siirsi ennakkoluulottoman, hullun asenteensa poikkeuksellisella tavalla SM-liigasta MM-jäille. Kulttipelaaja, tuo status on jo tilauksessa.

Slovakiaa vastaan tapahtuikin se väistämätön, tarina nimeltä Antti Raanta polkaistiin käyntiin tavalla, joka oli kaikessa suuruudessaan täydellisen mykistävä. Raumalainen osoitti jälleen ainutlaatuisuutensa.

Niin, ja näiden molempien pelien ympärille, niiden yläpuolelle nousi vielä yksi hahmo. Petri Kontiola, “Konna”. Siis sankari.

Huh, huh. Mitkä ainekset!

“Hullu-Soturi”, “Rauman Muuri” ja “Konna-Sankari”. Päähenkilöt ovat astuneet esiin.

* * *

Tarinan suhteen aikataulu on siis kunnossa. Vauhdikas alkusysäys on otettu. Tiukat, jännitystä pursuavat näytökset seuraavat Leijonia jatkossakin.

Siirrytään siis pelillisiin seikkoihin. Pelilisesti Suomi on nimittäin suurien kysymysten äärellä. 

Erityisesti Suomen puolustusvalmius ei kummassakaan ottelussa ole ollut parhaimmillaan. Itse asiassa puolustajien sekoilut, harhasyötöt, merkkausvirheet ja surkea pelin avaaminen ovat aidosti huolestuttavia asioita. 

Slovakia iski Leijonien peräpään todelliseen testiin, josta alakerta selvisi ainoastaan maagisen Raannan tuella. Ensimmäisen syötön hitaus, pelirohkeuden ja jalkanopeuden puuttuminen tekivät hallaa Suomen hyökkäyksiin lähdöille. Samaan aikaan ongelmat moninkertaistuivat omassa päädyssä.

Ongelmien kehittymistä tai ratkeamista on mielenkiintoista seurata tulevien pelien aikana. Kehityssuunta voi vetää rajan mitalipelien ja puolivälieriin tyssähtämisen välillä.

Hyökkäysketjujen osalta Suomi on mielenkiintoisessa asemassa. Ykköskentällisen toiminta on ollut alusta alkaen saumatonta, liki pysäyttämätöntä. Tämä luo suurta turvaa tulevaa ajatellen.

Kakkosketju on sen sijaan ollut vaisu. Sakari Salmisen ja Lauri Korpikosken kohdalla ei tarvitse olla huolissaan. Ville Viitaluoma sen sijaan painii aivan väärässä sarjassa. Leijonilta puuttuu siis kakkossentteri ja siten se toinen toimiva kärkivitja.

Kolmannen koostumuksen kohdalla ei tarvitse olla huolissaan. Antti Pihlström, Jarno Koskiranta ja Savinainen tulevat tuottamaan energisellä taisteluilmeellään paljon hyvää jatkossakin.

Nelosryhmitykseltä taas puuttuu täysin identiteetti. Niklas Hagman on surullisella tavalla hukkateillä, kun sentteri Juha-Pekka Hytönen kurvailee tasonsa alapuolella. Kentällinen huutaa väkivahvaa Marko Anttilaa Juha-Pekka Haatajan paikalle.

Suomen ykkösylivoima herättääkin sitten jälleen hymyn huulille. Tulos, se ei virnettä saa aikaan, tehokkuutta saisi löytyä huomattavasti enemmän. Tehonyrkin mielikuvituksellisuus ja raikkaus ovat kuitenkin jotain sellaista, mitä maajoukkueen pakkopelissä ei ole aikoihin ollut havaittavissa. 

Juhamatti Aaltosen, Janne Pesosen ja Kontiolan ajatukset käyvät vinhasti ja viekkaasti. Kaiken kruunaa viivalla operoiva, EHT-peleistä valovuoden petrannut, Sami Lepistö

Vähemmästäkin suupielet kääntyvät puhdasta iloa osoittavaan tilaan. 

Alivoiman suhteen Leijonat vaikuttavat taasen haavoittuvilta, mikä on kovin kummallista. Spesialisteja tähän hommaan ryhmästä löytyy riittämiin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi Slovakiaa vastaan Suomi juoksi itseään näännyksiin jopa huvittavalla tavalla. Turhan koheltamisen onkin välittömästi loputtava, muuten hymy hyytyy pikaisesti.

* * * 

Siinä siis tiivistetysti Leijonien pelillinen anti tähän mennessä. Osa-alueista löytyy enemmän miinusmerkkisiä puolia. Kaksi voittoa ovat kuitenkin tässä vaiheessa niitä huomattavasti tärkeämpiä.

Erityisesti tapa, jolla voitot ovat tulleet, on merkittävä. Lyhyessä turnauksessa henkisen kasvamisen tärkeys korostuu entisestään. Vaikka peliesitykset eivät ole suuria Suomelle antaneet, ovat nousu kuilun partaalta Saksa-ottelussa ja rietas taisteluvoitto slovakeista yhdistäneet takuuvarmasti Leijonia valtavasti.

Huomattavasti enemmän kuin läpsytellen NHL:n tähtipelaajien avulla kaapatut helpot pisteet.

Pelillisiin seikkoihin keskittyminen ei siis tässä vaiheessa ole turhan merkittävää. Tärkeämpää on seurata tarinan etenemistä – ja nauttia siitä. Niin Leijonien, kuin kotikatsomossa jännittävien.

Päähenkilöt ovat selvillä, sivurooleihin on vielä haku päällä.

Veikkaussivut | Micke Suopuro

Twitter: @MickeSuopuro