Yleisurheiluun kolmas sarja "muun sukupuolisille"?

Aika ajoin pintaan nousee keskustelu muun muassa intialaisen pikajuoksija Dutee Chandin ja eteläafrikkalaisen kestävyysjuoksija Caster Semenyan testosteronitasoista. Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:in tavoitteena on ollut, ettei naisten sarjoissa kilpailisi yksilöitä, joiden fyysiset ominaisuudet ovat lähempänä miehiä kuin naisia.

Sääntöjä ja vääntöä

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF on tutkinut 15-vuoden ajan naisurheilijoiden testosteronitasoja, tavoitteenaan pitää niin sanotut miehiset naiset poissa naisten sarjoista. Vuonna 2015 kansainvälisen urheilun vetoomustuomioistuin CAS totesi, ettei naisurheilijoille asetetut testosteroniarvorajat ole ihmisoikeuksien mukaisia. Tuolloin pinnalla oli intialaisen Dutee Chandin tapaus, jossa IAAF julkisti Duteen kilpailukelvottomaksi, mutta päätös kumottiin Duteen tukijoukkojen onnistuttua todistamaan, että kyse oli synnynnäisistä ominaisuuksista. Huhtikuussa 2018 IAAF julkisti sääntömuutoksen, joka rajoittaa ”miehisten naisten” osallistumista lyhyiden ja keskipitkien matkojen juoksuun. Sääntö otettiin käyttöön marraskuussa ja se koskee 400-, 800-, ja 1500 metrin juoksumatkoja.

IAAF:in linjauksen mukaan naisten, joiden testosteronitasot ovat korkeammat kuin viisi nanomoolia litrassa, joutuvat siirtymään miesten sarjaan tai aloittamaan hormonilääkitys. Kolmas vaihtoehto on olla kilpailematta. Viisi nanomoolia litrassa ei kerro meille maallikoille yhtään mitään, mutta varmasti näemme silmissämme kahvipöytäkeskusteluissa usein kuullun puolalaisen 150 kiloisen naiskuulantyöntäjän tai entisen ajan neuvostoliittolaiset naishirviöt. Ajat ovat muuttuneet.

IAAF perusteli päätöstä sillä, että korkeat testosteronitasot omaava nainen saa naisten sarjassa huomattavan epäreilua hyötyä verrattuna pienikokoisiin naisellisiin naisiin.

”Kun pissaan, pissaan kuten naiset pissaavat”

Kestävyysjuoksija Caster Semenya kritisoi päätöstä vetoamalla fyysisiin ominaisuuksiinsa: ”Kun käyn pissalla, pissaan kuten naiset pissaavat. Minulla saattaa olla matala ääni, mutta olen nainen ja tiedän sen.”

Semenyan on joutunut arvostelijoiden myllytykseen useasti vuodesta 2009 lähtien, jolloin hän nousi maailman tietoisuuteen. Tämän jälkeen Semenya on useasti pakotettu todistamaan sukupuolensa lääketieteellistä reittiä. Tutkimukset selittivät korkean testosteronitason johtuvan sukupuolen kehityshäiriöstä ja ilmiöstä nimeltä hyperandrogenismi. Kansankielellä se tarkoittaa mieshormonin liikatuotantoa. Testosteroni tunnetusti lisää lihasmassan kasvua sekä nostaa voima- ja hemoglobiinitasoja jotka vaikuttavat kestävyysominaisuuksiin.

Vuonna 1966 Euroopan mestaruuskilpailuissa kaikki naisurheilijat kävelytettiin alasti kolmen gynekologin ohitse sukupuolen todentamiseksi. Nykyään asiaa tutkivat muun muassa endokrinologit eli hormonitoiminnan tutkijat sekä psykiatrit.

Urheilijoilla on aina ollut erilaisia lähtökohtia kilpailla toisia vastaan

Monet urheilunseuraajat ymmärtävät päätöstä, sillä dopingikin kiellettyä urheilun saralla. Testosteronitasojen nostaminen keinotekoisesti on kiellettyä, mutta kuitenkin hyväksyttäisiin luonnollisesti korkeat tasot omaavien naisten kilpaileminen. Saako tällöin ”naiselliset naiset” nostaa keinotekoisesti omia testosteronitasojaan, kunhan ne pysyvät alle viiden nanomoolin? Asia on erittäin moniulotteinen.

Naisten mitattujen testosteroniarvojen keskiarvot pyörivät 0,12-1,79 välissä, kun miesten vastaavat ovat 7,7-29.4 nanomoolia litrassa. Casterin arvoja ei ole julkaistu, mutta huhujen mukaan ne pyörivät yli kymmenen nanomoolin, joka vastaa miehien lukemia. Yllä olevat keskiarvot kuitenkin todistavat, että lähtökohdat ovat jokaisen urheilijan kohdalla erilaiset. Myös miehien tasoissa löytyy suuria eroja.

On ymmärrettävää, että asia on nostettu pöydälle. Urheilussa menestymisen pitäisi perustua lahjakkuuteen, harjoitteluun sekä lajille omistautumiseen muiden tekijöiden sijasta. On fakta, että jos radalla on miesten tasolle yltävä nainen, niin onhan se epäoikeudenmukaista. Mielestämme on kuitenkin väärin pakottaa naisia alentamaan testosteronitasojaan keinotekoisesti tai pakottamaan heidät miesten sarjaan. Tähän on siis yksi ratkaisu ja se on perustaa kolmas sarja intersukupuolisille urheilijoille. IAAF:n lääketieteellinen johtaja Stephane Bermon arvioi, että 5-10 vuoden sisällä se on totta.

Nähtäväksi jää leviääkö ajattelutapa muihinkin urheilulajeihin tulevaisuudessa. Ajatus kuulostaa oudolta, mutta meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää pysyä muuttuvan maailman kelkassa ja seurata yhteiskunnallisia muutoksia. Tässäkin asiassa.

Tuoreimmat Uutiset

Näytä lisää uutisia